Tämä on jatko-osa, koska laitoksellakin on jatko-osa. Jatko-osan nimi on ulosottovirasto. Sillä on jo ihan kunnon nimikin, virasto. Viraston yksi synonyymi suomenkielessä on kankeus. Ulosotto toimii laitosoikeuden kankeana käsikassarana silloin, kun jonkun pitäisi maksaa jollekin laitoksen antaman tuomion mukaisesti.
Ensimmäinen virhe on kuvitella, että kankea ulosotto tekisi mitään annetun tuomion perusteella, ellei tekemisenä pidetä kahvin juontia. Päinvastoin, se voi olla jopa sitä mieltä, että laitosoikeuden päätös on väärin kirjoitettu ja jättää siitä syystä hommat hoitamatta. Ulosotto voi vahingossa jopa saada laitosoikeuden päätöksestä tiedon itselleen, mutta se on aika epätodennäköistä. Ulosotto saattaisi jopa olla oma-aloitteinen päätöksen tomeenpanijana, mutta sitä voidaan pitää neitsyt Marian ilmestymisen kaltaisena ihmeenä.
Ulosotolla on omat kotisivunsa. Niiden laatijana on käytetty Neuvostoliiton keskuskomitean politbyroon kolmatta sihteeriä, jonka tehtävänä oli kirjoittaa markkinataloudesta kertova selvitys. Selvityksestä, kuten ulososton kotisivujen tekstistäkään ei kukaan saa mitään selvää, mutta tyyli on takuuvarmaa Neuvostoliittoa.
Kun ulosoton saaja on sitten kautta rantain saanut tietoonsa, että hänellä olisi mahdollisuus saada rahaa jostain, pitää varmuuden vuoksi itse täyttää paperit ottoviraston valvovan virkalijan silmien alla. On aina hyvä tuntea itsensä pieneksi palvelutehtäväänsä suorittavan tärkeän viranomaisen edessä.
Lopulta ollaan sitten päästy siihen pisteeseen, että velallinen alkaa maksamaan laitosoikeuden määräämää velkaansa. Velkaa ei voida maksaa suoraan ulosoton saajalle. On tärkeää, että maksu tulee saajan tilille mahdollisimman hitaasti. Se ankara työ jonka rahan siirto tililtä tilille vaatii, vie aikaa normaalisti kaksi viikkoa ja saa maksun saajan tuntemaan kunnioitusta kankeutta kohtaan.
Sellainen pikkuseikka tuohon edelliseen voidaan lisätä, että kuten muussakin yksityishenkilöitä koskevassa laitosoikeuden toiminnassa, niin myös tässä ottovirastonkin toiminnassa, vain velallisella on oikeuksia. Tilanne on tietysti päinvastainen, kun köyhä pankki, vakuutusyhtiö tai muu suojattu yhteisö tai viranomainen on pennosiaan paitsi.
